Historia

Yhdistyksen historia ulottuu vuoteen 1929. Tällöin perustettiin Helsingin Kunnantyöläisten ammattiosasto. Osasto liittyi tuolloin Suomen Työläisliittoon saaden jäsennumeron 58. Perustamisvaiheessa osastoon kuuluivat kaikki ne Helsingin kunnantyöntekijät, joilla ei ollut muutoin omaa osastoa.

Kuntatyöntekijät olivat melko huonosti järjestäytyneitä viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Tarve kunnantyöntekijöiden omalle liitolle oli noussut esiin ammattiosastojen kokouksissa. Vuonna 1931 pidettiin Kuntatyöntekijöiden liiton perustava kokous. Siihen kuului alkuun 10 osastoa, joiden jäsenmäärä oli yhteensä 450.

Alkuperäinen, Työläisliittoon kuulunut Kunnantyöläisten ammattiosasto lopetettiin ja perustettiin uusi, Kunnantyöntekijöiden liittoon kuuluva osasto. Osasto sai tuolloin jäsennumerokseen 4, joka on edelleen käytössä.

Alkujaan ammattiosastojen toiminta oli hyvinkin poliittista, ja mm. vasemmistokommunisteihin tehtiin pesäeroa.

Naisten järjestäytyminen lisääntyi 1930-luvulla ja Helsingin Ammatillinen Paikallisjärjestö (nykyisen Helsingin Yhteisjärjestön edeltäjä) perusti naisjaoston alaisuuteensa. Helsingin Kuntatyöntekijöiden yhdistykseen naiset perustivat oman työhuonekunnan vuonna 1937. Naiset alkoivat ajaa voimakkaasti palkankorotuksia sekä heidän tunnustamistaan oikeiksi työntekijöiksi. Naiset työskentelivät kaupungin työtuvissa, eikä heitä aina luettu kuuluvaksi oikeisiin työntekijöihin vaan heitä saatettiin kutsua työläishoidokeiksi. Naisten sitkeän työn tuloksena nimityksestä lopulta luovuttiin.

Tammikuussa 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto ja SAK solmivat sopimuksen, jossa ne sitoutuivat jatkossa neuvottelemaan työehtosopimuksista. Hieman myöhemmin samat tahot yhdessä suojeluskuntajärjestöjen kanssa julistivat, että nyt myös työläiset saavat liittyä suojeluskuntiin. Osasto 4 kritisoi tätä, koska sen mielestä suojeluskuntasopimukset eivät vastanneet työläisten etua. Osasto otti myös kantaa Helsingin työväentalon vuokraamiseen suojeluskuntayhdistykselle paheksuen tätä.

Vuonna 1936 Helsingin Kuntatyöläiset olivat tehneet kaupunginhallitukselle esityksen työehtosopimuksesta. Keskusjärjestöjen sovittua asiasta, saatiin siitä sovittua myös kunta-alalla. Helsingin Kunnantyöntekijöiden osaston keskuskomitea toimi virallisena tes-neuvottelijana kaupungin kanssa vuodesta 1941 lähtien.

Palkka-asioita saatiinkin vietyä eteenpäin, mutta sotavuodet vaikuttivat elintasoon. Ammattiyhdistysliike kiinnosti kuitenkin ja vuosien 1943 Ja 1945 välillä jäsenmäärät nousivat reilusti. Helsingissä kuntatyöntekijöitä oli ammattiosastoihin järjestäytyneinä 7140 vuoden 1944 lopussa. Osasto 4:llä oli jäseniä tuolloin 420, vuoden päästä jäsen määrä oli ehtinyt kasvaa 983:n.

Uusia osastoja perustettiin ja niitä oli vuonna 1945 jo 21. Vuonna 1947 osasto 4 muutti nimensä Helsingin Katurakennustyöläisten ammattiosastoksi. Enää ei ollut tarvetta laajalle, eri aloja yhdistävälle osastolle.

Osasto 4 osallistui vuoden 1956 yleislakkoon. Lakkoa ennen jaettiin työmaille pääluottamusmiehen allekirjoittama kirje, jossa työntekijöitä vaadittiin tiukassa tilanteessa olisi pidättäydyttävän kortin peluusta ja keskusteltavan mieluummin palkka-asioiden edistämisestä. Palkkaneuvottelut kuitenkin kariutuivat ja edessä oli lakko. Lakkotoiminta innosti työväkeä järjestäytymään, lakon jälkeen tosin kokousten osallistujamäärät laskivat.

Yleislakon jälkeen ammattiyhdistyskentällä oli suurta hajaannusta, jota osasto 4 pahoitteli. Juuri silloin olisi kaivattu yhtenäistä ay-liikettä. Osasto erotettiin Helsingin Työväenyhdistyksestä, koska se oli (tarkoituksella) jättänyt jäsenmaksun maksamatta. SAK:sta erosi useita liittoja 1960-luvulle tultaessa ja samalla perustettiin myös uusi keskusjärjestö SAJ. Tähän osasto 4 suhtautui kielteisesti. KTV erosi SAK:sta 1962, jota osasto 4 kritisoi vahvasti. KTV jäi lopulta keskusyhdistysten väliin.

Hajaannuksen tila helpottui 1960-luvun loppua kohden, jolloin SAK:ssa tehtiin sääntömuutoksia ja henkilövaihdoksia yhtenäisyyden palauttamisen edistämiseksi.

Helsingin Katurakennustyöläisten ammattiosaston jäsenmäärän kehitys pysyi tasaisena, mutta jo 1970-luvulla huomattiin, ettei jäsenten kiinnostus toimintaan osallistumiseen ollut enää alkuaikojen luokkaa.

Puistotyöntekijät

Helsingin puistotyöntekijät kuuluivat pitkään sekalaisesti eri ammattiliittoihin, joku Rakennustyöväen liittoon ja joku toinen Sekatyöväen liittoon. Työvoima oli myös vaihtuvaista, puisto-osaston työt olivat huonosti palkattuja. KTV:n perustamisen jälkeenkään eivät puistotyöntekijät löytäneet uutta liittoa, vaan pysyivät vanhoissaan. He samaistuivat enemmän omaan ammattikuntaansa, kuin siihen, että olivat kaikki kunnan työntekijöitä.

Puistotyöntekijöiden asema oli erityisen heikko 1930-luvulla, laman aikana puistojen hoitoon tarkoitettuja määrärahoja pienennettiin ja työntekijöiden määrää vähennettiin. Helsingin Kunnantyöläisten ammattiosasto sekä KTV olivat pitäneet myös puistotyöntekijöiden puolta, vaikkeivat he kaikki osastoon tai liittoon kuuluneetkaan. Puistotyöntekijöiden keskuudessa huomattiin, että KTV pystyisi parhaiten ajamaan heidän etujaan. Lopulta vuonna 1933 kutsuttiin koolle kokous, jossa päätettiin perustaa oma työhuonekunta puistotyöläisiä varten. Nopeasti todettiin, että syytä on perustaa oma ammattiosasto ja niin päätettiin joulukuussa 1933. Uusi ammattiosasto aloitti toimintansa vuonna 1934. Osasto sai jäsennumerokseen 16.

Osasto osallistui heti samana vuonna aktiivisesti neuvotteluihin työehtosopimuksen saamiseksi aikaan Helsingin kaupungilla. Tämä ei kuitenkaan toteutunut vielä tuolloin, vaan vasta myöhemmin 1941.

Sota-aika oli puistotyöntekijöille hyvin vaikeaa aikaa, kaupunki vähensi työntekijöiden määrää säästösyistä sekä siksi, että puistoja otettiin muuhun käyttöön. Osaston toiminta lakkasi käytännössä kokonaan Talvissodan ajaksi. Sodan loputtua toiminta jatkui, tilanne oli vaikea, kun inflaation seurauksena palkat eivät enää riittäneet aiemman elintason ylläpitämiseen. Työllisyystilannekaan ei parantunut. Jatkosota ei parantanut asiaa, kun puistoissa kasvatettiin karjalle rehua.

Osaston toiminta ei kuitenkaan jatkosodan aikaan keskeytynyt. Suuria tuloksia ei saavutettu, naisille ei vieläkään tahtonut löytyä talviksi töitä, vaikka miesväestä moni olikin rintamalla.

1950-luvulle tultaessa tilanne alkoi helpottaa, sillä kaupunkiin perustettiin uusia puistoja. Vuonna 1956 oli puistotyöntekijöillä hoidossaan jopa 283 erilaista puistoa ja viheraluetta.

Puhtis

Puhtaanapitolaitoksen työntekijöiden ammattiosasto perustettiin uudelleen vuonna 1930 ja se kuului alun alkaen alaosastona Helsingin Kunnantyöläisten osastoon. Vuonna 1931 se kuitenkin päätti irtautua itsenäiseksi osastoksi ja sai nimekseen Helsingin Puhtaanapitolaitoksen ammattiosasto.

Historiikki ei pääty vielä tähän, vaan lisää on luvassa.